KUN PÄÄSIÄINEN MENI UUSIKSI

Kaikkien ennakkosuunnitelmien vastaisesti ollaankin kotona pääsiäinen. Tarkoitus oli mennä anoppilaan Pohjois-Pohjanmaalle, mutta lumi, pakkanen yhdistettynä kesärenkaisiin ei tuntunut sopivalta yhdistelmältä. 

Laukut oli keskiviikkoiltana pakattu ja torstaiaamuna, viimeisten säätiedotusten tsekkaamisen jälkeen, päätimme kuitenkin jäädä kotiin. Harmitti. Ja eniten 3-vuotiaista, jonka kanssa olimme laskeneet jo viikon verran aamuja lähtöön. 

Valmiin pääsiäispöydän sijaan pitikin sitten miettiä menu. Onneksi jemmasta löytyi viime vuoden Maku-lehden pääsiäisnumero ja sieltä sopivat reseptit löytyi liiankin nopeasti. Koristeluakin piti vähän parannella ja samaisesta lehdestä bongasin Pentikin pastelliset pääsiäismunat. Ja mikä tuuri, niitä oli otettu tänäkin vuonna myyntiin, koska olivat olleet niin suosittuja.

Minimaalisen vähän askartelua ja pääsiäinen oli tullut meidänkin kotiin.

Sunnuntaina meillä mussutetaan mm. cokislammasta. Huomenna ajattelin pyöräyttää mangojuustokakun. Mämmiä olen kauhonut jo pari viikkoa, tänään viimeksi. Ei ole siis pelkoa, että juoksussa kulutetut kalorit näkyisivät jotenkin kropassa :)

Aurinkoista pääsiäistä ja rentouttavia pyhiä!!

NYT SYÖDÄÄN SAMASTA PADASTA

Vihdoin sain käsiini pitkään ajatuksissa olleen Samasta padasta -kirjan. 9 kuukauden ikään ehtinyt neiti raukka on ollut pääsääntöisesti purkkiruoan varassa, kun äiti on kärsinyt ruoanlaittokriisistä.

Viimeisinä kuluneina viikkoina neitinen pisti lähes täydellisen stopin purkkiruoalle (en yhtään ihmettele) ja kirjastossa varauksessa ollut opus oli tähän kohtaan enemmän kuin odotettu motivaattiori ja inspiraation lähde. Samasta padasta -keittokirjasta löytyy siis reseptejä, joista koko perhe voi nauttia 4 kuukauden ikäisestä ylöspäin. 

Olen testannut tähän mennessä kolmea pääruokareseptiä ja kolmea aamu-/välipalaa ja olen aivan myyty. Ideahan on yksinkertainen, että koko perhe voi syödä samaa ruokaa, kunhan vain pienimmiltä jätetään pois suola ja voimakkaimmat mausteet. Mutta opus ohjaa kädestä pitäen maistuviin ruokakokemuksiin, mikä on (vähän) nuupahtaneelle äidille todella tervetullut apu. 

Ruoat ovat parhaimmillaan todella yksinkertaisia ja raaka-aineet helposti saatavilla . Niissä on kuitenkin käytetty hieman eri tavalla mausteita kuin mitä normaalissa arjessa olemme tottuneet. Koska neitinen ei ole vielä päässyt 10 kuukauden kerhoon ja hapanmaitotuotteisiin tutustumaan, niin on kaurapohjaisia valmisteita kulutettu viimepäivät ahkerasti. 

Tämä kirja on hankittava omaksi! 

Tähän mennessä olen testannut kookosmaitoon keitettyä riisipuuroa (niiiiin hyvää), melonimehua, luumusmoothieta, feta-linssipataa, timjamilla maustettuja lihapullia ja (peruna)palsternakkamuusia ja jauhelihatäytteisiä pitaleipiä. Kaikkia tekisin uudelleen!!

Neitiselle ruoat ovat maistuneet (paitsi riisipuuro), 3-vuotias on taasen vieroksunut useimpia, mikä olikin ihan odotettavissa, mutta maisteltu on ja sehän vissiin on tärkeintä.

Tällä viikolla herkutellaan joku päivä pehmiksellä ja tänään taidan vielä pyöräyttää uunipellillä chialeivän. Ainekset odottavat kaapissa. :)

PIENEN BUDJETIN HÄÄT

TAHDON!
Niin siinä vihdoin ja viimein kävi, että menimme lasteni isän kanssa naimisiin viime perjantaina!

Asiaa oli pohdittu jo pidemmän aikaa ja nyt toisen lapsen syntymän jälkeen tuli tunne, että mitä sitä enempiä jahkailemaan. Itse olen kertaalleen kokenut kirkkohäät ja päivän prinsessana, joten minulle toiset isot häät eivät tulleet edes mieleen. Onneksi olimme kumpikin asiasta samaa mieltä, että pieni on kaunista ja meille sopiva vaihtoehto.

Aluksi ajattelimme mennä vihille "salaa" ilmoittamatta edes perheillemme, mutta päädyimme kuitenkin kutsumaan nopealla aikataululla maistraattiin kummankin perheet. Olihan se mukavaa jakaa hetki tuttujen ympäröimänä. Vihkiminen oli laatuaan ehkä maailman nopein - itse olin ainakin vähän pöllämystynyt, kun jo parin minuutin päästä aloituksesta oli sormus sormessa ja vihkitodistus kourassa. Tehokasta :D


HYVÄÄ RUOKAA
Maistraatin jälkeen suunnistimme vieraiden kera lounaalle, jonka aluksi kohotettiin maljat. Tapiolassa sijaitsevaa Kylä-ravintolaa voin lämpimästi suositella vastaavanlaisen tilaisuuden "jatkopaikaksi" tai muutenkin, ruoka oli hyvää! Häiden juhlintaa jatkettiin lauantaina kotonamme ja samalla juhlittiin tyttäremme nimiäisiä - niitä kun olimme hieman tarkoituksella venyttäneet kesän yli.

Tarjolla oli kevyt lounas, jonka valmistin itse. Gloria Ruoka ja Viini -lehdestä (03/16) löysin hyvän kokonaisuuden, joka oli maukas, mutta helppo toteuttaa: paahdetut sitruunaperunat, vuohenjuusto-pinaattipatee, loimulohi ja jogurttikastike. Makeista leivonnaisista suurin osa oli ostettu, mutta itse halusin kokeilla saman Glorian Ruoka ja Viini -lehden ohjeella mustikka-mangokakun valmistusta. Raikkaampi kakku olikin sopiva lisä tiramisukakun tähdittämään jälkkäripöytään. Macaron-leivoksia tilasin kilon! :) Olenpahan saanut fiilistellä niiden kanssa vielä tänäänkin :P

"MEKKO" MINIBUDJETILLA JA NAAPURIAPUA
Hääpäivän vaatetus koostui osaltani Zarasta hankitusta kullanhohtoisesta hameesta, kirpparilta muutamalla eurolla hankituista kengistä ja varmaankin jo viisi vuotta vanhasta Monkin pitsitopista. Mekko ei tullut kuulonkaan, koska imettäminen mekon kanssa on hiukan haastavaa. Kokonaisuudessaan vaatteisiin meni rahaa alle 25 euroa.

Hääkuvia emme ottaneet ja vihkiminenkin ikuistettiin ajan henkeen sopivasti kännykkäkameroilla. Ajatuksena on hoitaa taas muutama kärpänen yhdellä iskulla myöhemmin syksyllä ja otattaa perheestä, lapsista ja meistä vanhemmista potretit ammattilaisen toimesta. Juhlista itsestään yritin hätäisesti räpsiä kuvan sieltä toisen täältä ja lopputulos oli vähän sen näköinenkin.


MITÄ MAKSOI?
Suurin menoerä oli ehdottomasti ruuat, koska 17 aikuisen ja 7 lapsen ruokkimiseen tarvitaan jo ihan mukava määrä tarjottavaa. Sormus oli tietysti oma kulunsa, jonka kustannukset jakaantuu toivottavasti monelle kymmenelle vuodelle.:) Hääkimppu oli myös suhteessa aika hintava, mutta minulla oli siihen pakkomielle ja kyllä siitä niin ihana tulikin, että mielelläni summan lähikukkakaupallemme maksoin. Kampauksesta vastasi naapurimme - iso kiitos! Letit kestivät kaksi yötä ja kaksi juhlapäivää. Kuvaa ei tästä itselläni ole - ainakaan vielä. Kokonaiskustannukset olivat 1000 euron tietämillä - sormus mukaan lukien!

Olisin toki kyennyt helposti sijoittamaan omaan vaatetukseeni monikymmenkertaisen summan, mutta pysyin minibudjetin tavoitteessani. Samoin ruuat olisi voinut tilata muualta ja vuokrata paremmin vierasmäärälle sopivan tilan.  Lopputulos on kuitenkin sama - rouvitella saa tästä eteenpäin - rouva F <3

 <3 puolet perhe F:stä <3

Finally a week ago me and my significant other got married. Small budget, but lots and lots of love!

NEITINEN KOLME KUUKAUTTA

KOLME KUUKAUTTA!
Niin se kesä hujahti ohi ja neitisemme on hurjaa vauhtia kasvanut ja kehittynyt omaksi pieneksi persoonakseen. Isoveli on suonut pikkusiskolle satamäärin pusuja ja haleja - välillä hellästi paijaten ja välillä vähemmän hellästi rutistaen. Pääasiallisesti kaikki on mennyt hienosti ja yöt on nukuttu niin hyvin, että kehtaako sitä mainita edes sivulauseessa, että äiti on usein tooosi väsynyt.

Imetys on alkanut sujua viimeisen kuukauden aikana ihan mukavasti. Kaksi rintatulehdusta on tuonut ruokintaan omat haasteensa ja maitoa on tullut myös sen verran reilusti ja suihkuten, että yhteisen sävelen löytäminen imetykseen on ollut välillä hankalaa. Onneksi tilanne on rauhoittunut.

Rintaraivareita on ollut, joiden arvelen johtuvan siitä, että heruminen ei ala neitisen mielestä riittävän nopeasti tai sitten väsymys painaa tai äiti tulkitsee itkun syyksi nälän, vaikka vauvalla on jotain ihan muuta mielessä. Parhaiten neitinen syö, kun on juuri herännyt. Esikoisen kanssa jouduimme aluksi turvautumaan lisämaitoon/korvikkeeseen ja stressasin paljon maidon riittävyydestä ja kaikesta muustakin. Neitisen kanssa ei ole ollut suurempia huolenaiheita, mikä osaltaan on varmasti vaikuttanut imetyksen onnistumiseen.


VAUVAN HYMY <3
Ensimmäiset hymyt nähtiin kun neitinen oli parin viikon ikäinen ja nykyään tytskyllä riittää juttua ja kommentteja. Hän selvästi tietää, mitä haluaa. Isoveljen pikkuautot ovat alkaneet hiukan jo kiinnostaa ja pian rauhallinen vauva-taapero arki varmaan muuttuu taisteluksi leluista ja leikkitilasta :/ Tässä sylissäni ollessaan  neitinen yrittää kovasti nostaa itseään ylös vauvan vatsalihaksillaan. Onhan se kiinnostavampaa olla liikkeessä kuin pönöttää paikallaan sylissä.

Isoveli oli samanikäisenä selvästi rauhallisempi, ainakin muistikuviemme mukaan eikä viihtnyt juuri ollenkaan lattialla, ei selällään eikä vatsallaan. Neitinen jaksaa puuhastella lelukaaressa roikkuvien lelujen kanssa yllättävän pitkään. Ja ääni - se on neitisellä kova, jopa mummikin muisteli, että ei isoveljestä noin kovaa ääntä lähtenyt.

Vertailuahan kannattaisi lasten välillä välttää, mutta minusta se on aika luonnollista - ainakin itselleni. Esikoista vertasi mielessään muihin samanikäisiin ja nyt kuopusta verrataan esikoiseen. Pitää vaan muistaa, että kaikki olemme erilaisia alusta alkaen: kaikilla on omat vahvuutensa ja haasteensa.

Olen jo ajat sitten kirjoitellut luonnoksiin ajatuksia ja tuntemuksia synnytyksestä. Palaan siihen toivottavasti pian. Nyt kun poitsu on päiväkodissa muutamana päivänä viikossa, jää aikaa vähän itsellekin, vaikka kirjoitella tätä blogia :)

Aurinkoista syyspäivää!


Our baby girl turned three months last week. Time flies!

KUN PRINSESSA TULI TALOON

Hartaudella odotettu prinsessamme syntyi helteisen maanantain jälkeen toukokuun viimeisen päivän yönä. Kuukauden päivät olemme harjoitelleet nelihenkisen perheen elämää, joka on ollut tunteiden vuoristorataa naurusta  kyyneliin ja ilosta turhautumiseen. Sohvamme nurkkaa olen kuluttanut urakalla vauvan syöttämisen merkeissä ja kiitettävän paljon olen saanut ummistaa silmiäni öisin. Vain muutamana päivänä on väsyttänyt niin paljon, että on pitänyt oikaista päiväunille.

Pieni tytäremme on siis tähän mennessä osoittautunut isoveljensä kaltaiseksi hyväksi nukkujaksi. Hiukan on ollut näköpiirissä masuvaivoja, jotka saattavat johtua omista syömisistäni. Pitänee vähän vähentää mansikoiden popsintaa ja kuplavedenkin jätän toistaiseksi muiden juotavaksi. Puhumattakaan suklaasta :/

Pari viikkoa sitten oli ensimmäinen "tulikokeeni" kahden lapsen äitinä, kun mies oli viikonlopun pois kotoa. Perjantai selätettiin aika kivuttomasti. Onneksi sateinen aamupäivä jatkui aurinkoisella iltapäivällä ja pääsimme koko jengi ulkoilemaan. Lauantaina olin kiitollinen, että mummi tuli piristämään sateista päiväämme ja päivä oli muutenkin aika kaoottinen, joten apu oli todellakin tarpeen.

En tiedä pitääkö kenenkään kohdalla paikkansa, että kaksi menee siinä, missä yksikin - viimeiset neljä viikkoa on osoittanut, että ei todellaakaan ainakaan tässä vaiheessa, kun kuopus on vastasyntynyt. Kaksi kättä ei tunnu millään riittävän ja nostankin niille isoa hattua, jotka vielä kahden lapsen jälkeen rohkeasti lähtevät hankkimaan lisää lapsia! Toisaalta nyt huomaa, että toisen lapsen kanssa olen jo ollut näiden kuluneiden viikkojen aikana huomattavasti rennompi kuin esikoisen kanssa vastaavana aikana ja panikoinnin ja ahdistumisen sijaan olen jopa nauttinut olostani. Enpä nyt kuitenkaan lupaile virallisesti enkä epävirallisesti hankkivani lisää lapsia, kaksi tuntuu nyt hyvältä lapsiluvulta.

Isoveli on ottanut hienosti roolinsa haltuun. Pikkusiskon kutittelu on parasta puuhaa ja vauvan varovaista silittelyä on harjoiteltu ahkerasti. Pari kertaa on tullut kyselyjä saako isovelikin äidiltä maitoa ja välillä on ihmetelty tuleeko omista tisseistä maitoa... Isoveli, mutta kuitenkin vielä niin pieni itsekin :)

Kun osaisi ja muistaisi nauttia näistä hetkistä.

Our little Princess was born on the last day of May. During the last couple of weeks we have been practicing the life of family of four. 

VÄLIAIKAINEN YH-ARKI - TEMPORARILY SINGLE MUM

Tammikuusta alkaen arjet ovat kuluneet yh-meiningeissä. Mieheni on työn vuoksi viikot toisella paikkakunnalla, jolloin arjen pyöritys on luonnollisesti kokonaan minun hyppysissäni. Tähän asti kaikki on mennyt jopa mallikkaasti, ilman sen ihmeempiä tuskastuksia. Väsynyt olen tietysti ollut useastikin, mutta olisin muutenkin 8 tuntisten työpäivien, kotitöiden ja kasvavan vauvavatsan ansiosta. Vaikka herätys piipittää aamuisin 5.45, en siltikään malta mennä nukkumaan ennen puoli kahtatoista :/

Joinain iltoina onkin käynyt niin, että olen nukahtanut pojan viereen ja reilun tunnin unien jälkeen olen raahautunut omaan sänkyyn. Illaksi suunnittellut kokkaushetket, siivoukset ja blogipäivitykset ovat saaneet antaa tilaa unelle. Opinkohan koskaan arvostamaan unta tarpeeksi (päivällä nukkumista en voi sietää ;).

Poika luonnollisesti kaipaa isäänsä ja viikonloppuisin pitää leikkiä ja temppuilla koko pitkän viikon edestä. Lapsi tuntuu myös "ahmivan" korvillaan isän kanssa puhuttavaa yhteistä kieltä, erityisesti nyt kun sanavarasto on alkanut todenteolla kehittyä.

Ihailuni ja sympatiani ovat kaikkien enemmän ja vähemmän yh-elämää viettävien vanhempien puolella. Toisaalta arki on hyvin yksinkertaista, kun tietää, että saa/on pakko hoitaa kaikki itse. Aikaa ja energiaa ei "tuhraannu" sen miettimiseen kumpi tekee tämän ja tuon asian. Omaa aikaa ei ymmärrettävästi ole, muuta kuin töissä :),  ja sen vuoksi illat omalla kohdallani varmasti venyvät entisestään.

Toivon, että kaikilla yh-äideillä ja -isillä olisi ympärillään sukulaisia tai ystäviä, joiden puoleen voi kääntyä ja joilta pyytää apua pienissä ja isoissa asioissa. Aikuinen tarvitsee omaa aikaa, joka voi olla säännöllinen harrastus kerran viikossa tai kaveritreffit kerran kuukaudessa. Itselleni kaupassakäynti yksin on arjen luksusta :)

Väliaikaista yh-arkea on vielä parisen kuukautta jäljellä. Mitenköhän sitä tottuu taas arkeen, jossa kaksi aikuista hyörii saman katon alla? Vauvan syntymän pitäisi osua juuri samoihin aikoihin, joten luultavimmin olen onnesta soikeana ja kiitollinen siitä, että kotona on yksi käsipari enemmän hoitamassa arjen askareita.





From the beginning of January my spouse has been away for most of the week because of work. This temporary single parenting has gone surprisingly well regardless of my faster and faster growing baby belly.

ONNELLINEN NAINEN - ONE HAPPY WOMAN

Tiistaina oli kansainvälinen naistenpäivä eli omalla kohdallani suht tavallinen maaliskuinen tiistai: kahdeksan tuntia töitä ja sen päälle taloyhtiön hallituksen kokous. Kun illalla pojan kanssa seitsemän jälkeen kotiuduttiin, olimme molemmat väsyneitä, vaikka heti ovensuusta molemmat rynnistivätkin hetkeksi omiin puuhiin: minä siivoamaan ja poika autoleikkeihin.

Iltapesulle poikaa sai suostutella ärsytykseen asti. Vihdoin suihkuun raahautui päivän touhuista väsynyt taapero, joka söpöllä pienellä äänellään vastasi "Joo", kun kysyin parin minuutin veden valuttamisen jälkeen, että haluatko mennä nukkumaan. Suihkun jälkeen halittiin hetki - hetki kesti ehkä puoliminuuttia, mutta se pieni pysähtyminen sai taas minut ymmärtämään kuinka onnellinen ja onnekas olenkaan.  Yövaatteet päälle saatuaan poika kipitti suoraan omaan sänkyynsä, laittoi pään tyynyyn, veti peiton päälle ja vilkutti äidille hyvän yön toivotukseksi ja viestittääkseen, että "mene pois, minä nukun nyt". Pieni, määrätietoinen ja äidin onneksi hyvin nukkuva tapaus :)

Sohvalla hämärässä istuessani olo oli yksinkertaisesti hyvä ja jopa kevyt (niin kevyt kuin se 29. raskausviikolla voi olla) Päivä oli ollut pitkä, pojan hallituksen kokouksessa syömä pulla ja melkein kaksi tuntiseksi venynyt lastenohjelmaputki oli  kaikkea muuta, mitä olisin halunnut tarjota lapselleni päiväkodin jälkeen. Pienistä epäkohdista huolimatta hymy oli herkässä. Tämän tunteen haluaisin löytää joka päivä. Tunne, joka syntyy yksinkertaisista asioista, joita  tiistaina olivat ohikiitävä halihetki lapsen kanssa ja vatsassa kasvavan pikkusisaruksen möyrintä.


Hyvää ja onnellista arkea - erityisesti näin perjantaina.





Small things can save your day eg. a hug from your son!

Have a wonderful and happy day!

TÄYDELLINEN BURGERI? - PERFECT BURGER?

Meillä syötiin lauantai-illan herkkuna täydellisiä burgereita. Tai ainakin ohjeessa niin luvattiin.

Ja olihan ne hyviä! Makuelämystä buustasi vielä se, että olin tehnyt purilaiset sämpylöistä lähtien itse. Olen vihdoin selättänyt koko syksyn vaivanneen ruokaan ja sen laittamiseen liittyvän ahdistuksen ja innostunut kokeilemaan uusia reseptejä. Perhe kiittää :)

Ehdin napata pari kuvaa ennen kuin hampparit katosivat parempiin suihin. Täydellinen burgeri koostui parmesansämpylästä, pihvistä, mozzarellasta, tomaattisalsasta ja persiljapestosta. Tomaatti-sipulisalsa ja persiljapesto olivat kummatkin nopea valmistaa ja kummatkin ihanan raikkaita. Kokonaisuus oli maistuva ilman lihaakin, reilummin vaan esim. mozzarellaa väliin niin avot!

Resepti on alunperin Glorian Ruoka & Viini -lehdestä, mutta ohje löytyy myös, sämpylästä lisukkeisiin, soppa365.fi -sivustolta, tästä. 

Mitäköhän tulevana viikonloppuna syötäisiin :)

Last Saturday I made these perfect burgers, at least that was what the recipe promised. Well I have to admit they were great and especially the tomato salsa and parsley pesto, delicious.

ENSIMMÄINEN ULKOMAANMATKA LAPSEN KANSSA - CHECK!

Kauan odotettu ja jännitettykin ensimmäinen ulkomaanmatka perheenä on nyt takanapäin. Reissu meni mahtavasti ja lennotkin hienosti. Kaksi viikkoa lomaa kotioloista oli paikallaan ja matka oli kaikinpuolin onnistunut, vaikka sää ei odotetulla tavalla meitä suosinutkaan.

Matkamme ensimmäinen määränpää oli Budapest, jossa meitä odotti vuokra-auto, jolla hurruttelimme Bratislavan ja Wienin kautta takaisin Unkarin puolelle Soproniin ja sieltä Balaton-järvelle ja lopulta takaisin Budapestiin. Autossa istuminen ei ollut vajaan yhdeksän kuukauden ikäisen poikamme lempipuuhaa eikä itkuilta selvitty, mutta onneksi välimatkat olivat kohteidemme välillä lyhyet, autossa ilmastointi ja matkassa lelujen lisäksi äidin käsittämättömän hyvin laulamat lastenlaulut ;)

Myyrät :) Bratislava.

Ensimmäinen viikko kului kaupunkeja kierrellen, emme olleet tehneet tarkkaa suunnitelmaa, mitä missäkin pitäisi nähdä, vaan enimmäkseen nautimme kaupunkien tunnelmasta kierrellen kaduilla ja puistoissa.
Poikamme oli mielestäni "sopivan" ikäinen kaupunkilomailulle, koska viihtyi vielä suht hyvin rattaissa ja tarkkaili sieltä ihmisvilinää. Matkassa oli mukanan myös rintareppu, joka osoittautui hyväksi etenkin lentokentällä, Budapestin metrossa, jossa ei ole hissiä ja Bratisalavan vanhankaupungin mukulakivikaduilla.

Oopperatalo, Hviezdoslavovon aukiolla,  Bratisalava.

Vapaana rattaiden kahleista :) Bratislava

Schönbrunnin palatsin puutarha, Wien.

Toinen viikko oli tarkoitus viettää rantalomatunnelmissa Balaton-järvellä, mutta pilvinen, tuulinen ja sateinen sää muutti kuitenkin tätä suunnitelmaa niin, että rannalla löhöily oli mahdollista vain parina päivänä. Ehtipä poikamme kuitenkin suorittamaan ensimmäisen avovesiuintinsa Balatonissa :) ja sinne se oma talviturkkikin jäi... vai onko talviturkki "virallisesti" heitetty vasta, kun on pulikoinut Suomen vesissä?

Balaton-järvi, Tihany.

"Paprikatalo" Tihany, 

Lastensairaalan seinätaidetta, Budapest.

Lapsen kanssa reissaamisen näkökulmasta matkasta jäi erityisesti mieleen positiivinen suhtautuminen lapseen, erityisesti Unkarissa. Oli mukavaa, kun ohikulkijat hymyilivät ja lirkuttelivat pojalleni metrossa, ravintoloissa ja kadulla ja poika nautti saamastaan huomiosta. Unkarissa on myös mielenkiintoista se, että ainakin junalla matkustettaessa, mitä enemmän on omia lapsia matkassa, sitä halvemmalla matkustaa. Kolmen lapsen kanssa matkustavat vanhemmat maksavat vain noin kymmenesosan lipun alkuperäisestä hinnasta! Eikun Unkariin junailemaan lapsiperheet :)

Toivottavasti viimeistään ensi kesänä (mieluummin aikaisemminkin) päästään reissaamaan. Onneksi Suomen kesä näyttää tällä hetkellä parhaita puoliaan: aurinkoa ja lämpöä.

Nyt ulos nauttimaan!