PIENEN BUDJETIN HÄÄT

TAHDON!
Niin siinä vihdoin ja viimein kävi, että menimme lasteni isän kanssa naimisiin viime perjantaina!

Asiaa oli pohdittu jo pidemmän aikaa ja nyt toisen lapsen syntymän jälkeen tuli tunne, että mitä sitä enempiä jahkailemaan. Itse olen kertaalleen kokenut kirkkohäät ja päivän prinsessana, joten minulle toiset isot häät eivät tulleet edes mieleen. Onneksi olimme kumpikin asiasta samaa mieltä, että pieni on kaunista ja meille sopiva vaihtoehto.

Aluksi ajattelimme mennä vihille "salaa" ilmoittamatta edes perheillemme, mutta päädyimme kuitenkin kutsumaan nopealla aikataululla maistraattiin kummankin perheet. Olihan se mukavaa jakaa hetki tuttujen ympäröimänä. Vihkiminen oli laatuaan ehkä maailman nopein - itse olin ainakin vähän pöllämystynyt, kun jo parin minuutin päästä aloituksesta oli sormus sormessa ja vihkitodistus kourassa. Tehokasta :D


HYVÄÄ RUOKAA
Maistraatin jälkeen suunnistimme vieraiden kera lounaalle, jonka aluksi kohotettiin maljat. Tapiolassa sijaitsevaa Kylä-ravintolaa voin lämpimästi suositella vastaavanlaisen tilaisuuden "jatkopaikaksi" tai muutenkin, ruoka oli hyvää! Häiden juhlintaa jatkettiin lauantaina kotonamme ja samalla juhlittiin tyttäremme nimiäisiä - niitä kun olimme hieman tarkoituksella venyttäneet kesän yli.

Tarjolla oli kevyt lounas, jonka valmistin itse. Gloria Ruoka ja Viini -lehdestä (03/16) löysin hyvän kokonaisuuden, joka oli maukas, mutta helppo toteuttaa: paahdetut sitruunaperunat, vuohenjuusto-pinaattipatee, loimulohi ja jogurttikastike. Makeista leivonnaisista suurin osa oli ostettu, mutta itse halusin kokeilla saman Glorian Ruoka ja Viini -lehden ohjeella mustikka-mangokakun valmistusta. Raikkaampi kakku olikin sopiva lisä tiramisukakun tähdittämään jälkkäripöytään. Macaron-leivoksia tilasin kilon! :) Olenpahan saanut fiilistellä niiden kanssa vielä tänäänkin :P

"MEKKO" MINIBUDJETILLA JA NAAPURIAPUA
Hääpäivän vaatetus koostui osaltani Zarasta hankitusta kullanhohtoisesta hameesta, kirpparilta muutamalla eurolla hankituista kengistä ja varmaankin jo viisi vuotta vanhasta Monkin pitsitopista. Mekko ei tullut kuulonkaan, koska imettäminen mekon kanssa on hiukan haastavaa. Kokonaisuudessaan vaatteisiin meni rahaa alle 25 euroa.

Hääkuvia emme ottaneet ja vihkiminenkin ikuistettiin ajan henkeen sopivasti kännykkäkameroilla. Ajatuksena on hoitaa taas muutama kärpänen yhdellä iskulla myöhemmin syksyllä ja otattaa perheestä, lapsista ja meistä vanhemmista potretit ammattilaisen toimesta. Juhlista itsestään yritin hätäisesti räpsiä kuvan sieltä toisen täältä ja lopputulos oli vähän sen näköinenkin.


MITÄ MAKSOI?
Suurin menoerä oli ehdottomasti ruuat, koska 17 aikuisen ja 7 lapsen ruokkimiseen tarvitaan jo ihan mukava määrä tarjottavaa. Sormus oli tietysti oma kulunsa, jonka kustannukset jakaantuu toivottavasti monelle kymmenelle vuodelle.:) Hääkimppu oli myös suhteessa aika hintava, mutta minulla oli siihen pakkomielle ja kyllä siitä niin ihana tulikin, että mielelläni summan lähikukkakaupallemme maksoin. Kampauksesta vastasi naapurimme - iso kiitos! Letit kestivät kaksi yötä ja kaksi juhlapäivää. Kuvaa ei tästä itselläni ole - ainakaan vielä. Kokonaiskustannukset olivat 1000 euron tietämillä - sormus mukaan lukien!

Olisin toki kyennyt helposti sijoittamaan omaan vaatetukseeni monikymmenkertaisen summan, mutta pysyin minibudjetin tavoitteessani. Samoin ruuat olisi voinut tilata muualta ja vuokrata paremmin vierasmäärälle sopivan tilan.  Lopputulos on kuitenkin sama - rouvitella saa tästä eteenpäin - rouva F <3

 <3 puolet perhe F:stä <3

Finally a week ago me and my significant other got married. Small budget, but lots and lots of love!

NEITINEN KOLME KUUKAUTTA

KOLME KUUKAUTTA!
Niin se kesä hujahti ohi ja neitisemme on hurjaa vauhtia kasvanut ja kehittynyt omaksi pieneksi persoonakseen. Isoveli on suonut pikkusiskolle satamäärin pusuja ja haleja - välillä hellästi paijaten ja välillä vähemmän hellästi rutistaen. Pääasiallisesti kaikki on mennyt hienosti ja yöt on nukuttu niin hyvin, että kehtaako sitä mainita edes sivulauseessa, että äiti on usein tooosi väsynyt.

Imetys on alkanut sujua viimeisen kuukauden aikana ihan mukavasti. Kaksi rintatulehdusta on tuonut ruokintaan omat haasteensa ja maitoa on tullut myös sen verran reilusti ja suihkuten, että yhteisen sävelen löytäminen imetykseen on ollut välillä hankalaa. Onneksi tilanne on rauhoittunut.

Rintaraivareita on ollut, joiden arvelen johtuvan siitä, että heruminen ei ala neitisen mielestä riittävän nopeasti tai sitten väsymys painaa tai äiti tulkitsee itkun syyksi nälän, vaikka vauvalla on jotain ihan muuta mielessä. Parhaiten neitinen syö, kun on juuri herännyt. Esikoisen kanssa jouduimme aluksi turvautumaan lisämaitoon/korvikkeeseen ja stressasin paljon maidon riittävyydestä ja kaikesta muustakin. Neitisen kanssa ei ole ollut suurempia huolenaiheita, mikä osaltaan on varmasti vaikuttanut imetyksen onnistumiseen.


VAUVAN HYMY <3
Ensimmäiset hymyt nähtiin kun neitinen oli parin viikon ikäinen ja nykyään tytskyllä riittää juttua ja kommentteja. Hän selvästi tietää, mitä haluaa. Isoveljen pikkuautot ovat alkaneet hiukan jo kiinnostaa ja pian rauhallinen vauva-taapero arki varmaan muuttuu taisteluksi leluista ja leikkitilasta :/ Tässä sylissäni ollessaan  neitinen yrittää kovasti nostaa itseään ylös vauvan vatsalihaksillaan. Onhan se kiinnostavampaa olla liikkeessä kuin pönöttää paikallaan sylissä.

Isoveli oli samanikäisenä selvästi rauhallisempi, ainakin muistikuviemme mukaan eikä viihtnyt juuri ollenkaan lattialla, ei selällään eikä vatsallaan. Neitinen jaksaa puuhastella lelukaaressa roikkuvien lelujen kanssa yllättävän pitkään. Ja ääni - se on neitisellä kova, jopa mummikin muisteli, että ei isoveljestä noin kovaa ääntä lähtenyt.

Vertailuahan kannattaisi lasten välillä välttää, mutta minusta se on aika luonnollista - ainakin itselleni. Esikoista vertasi mielessään muihin samanikäisiin ja nyt kuopusta verrataan esikoiseen. Pitää vaan muistaa, että kaikki olemme erilaisia alusta alkaen: kaikilla on omat vahvuutensa ja haasteensa.

Olen jo ajat sitten kirjoitellut luonnoksiin ajatuksia ja tuntemuksia synnytyksestä. Palaan siihen toivottavasti pian. Nyt kun poitsu on päiväkodissa muutamana päivänä viikossa, jää aikaa vähän itsellekin, vaikka kirjoitella tätä blogia :)

Aurinkoista syyspäivää!


Our baby girl turned three months last week. Time flies!