Tiistaina oli kansainvälinen naistenpäivä eli omalla kohdallani suht tavallinen maaliskuinen tiistai: kahdeksan tuntia töitä ja sen päälle taloyhtiön hallituksen kokous. Kun illalla pojan kanssa seitsemän jälkeen kotiuduttiin, olimme molemmat väsyneitä, vaikka heti ovensuusta molemmat rynnistivätkin hetkeksi omiin puuhiin: minä siivoamaan ja poika autoleikkeihin.
Iltapesulle poikaa sai suostutella ärsytykseen asti. Vihdoin suihkuun raahautui päivän touhuista väsynyt taapero, joka söpöllä pienellä äänellään vastasi "Joo", kun kysyin parin minuutin veden valuttamisen jälkeen, että haluatko mennä nukkumaan. Suihkun jälkeen halittiin hetki - hetki kesti ehkä puoliminuuttia, mutta se pieni pysähtyminen sai taas minut ymmärtämään kuinka onnellinen ja onnekas olenkaan. Yövaatteet päälle saatuaan poika kipitti suoraan omaan sänkyynsä, laittoi pään tyynyyn, veti peiton päälle ja vilkutti äidille hyvän yön toivotukseksi ja viestittääkseen, että "mene pois, minä nukun nyt". Pieni, määrätietoinen ja äidin onneksi hyvin nukkuva tapaus :)
Sohvalla hämärässä istuessani olo oli yksinkertaisesti hyvä ja jopa kevyt (niin kevyt kuin se 29. raskausviikolla voi olla) Päivä oli ollut pitkä, pojan hallituksen kokouksessa syömä pulla ja melkein kaksi tuntiseksi venynyt lastenohjelmaputki oli kaikkea muuta, mitä olisin halunnut tarjota lapselleni päiväkodin jälkeen. Pienistä epäkohdista huolimatta hymy oli herkässä. Tämän tunteen haluaisin löytää joka päivä. Tunne, joka syntyy yksinkertaisista asioista, joita tiistaina olivat ohikiitävä halihetki lapsen kanssa ja vatsassa kasvavan pikkusisaruksen möyrintä.
Hyvää ja onnellista arkea - erityisesti näin perjantaina.
Small things can save your day eg. a hug from your son!
Have a wonderful and happy day!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti