keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

VÄLIAIKAINEN YH-ARKI - TEMPORARILY SINGLE MUM

























Tammikuusta alkaen arjet ovat kuluneet yh-meiningeissä. Mieheni on työn vuoksi viikot toisella paikkakunnalla, jolloin arjen pyöritys on luonnollisesti kokonaan minun hyppysissäni. Tähän asti kaikki on mennyt jopa mallikkaasti, ilman sen ihmeempiä tuskastuksia. Väsynyt olen tietysti ollut useastikin, mutta olisin muutenkin 8 tuntisten työpäivien, kotitöiden ja kasvavan vauvavatsan ansiosta. Vaikka herätys piipittää aamuisin 5.45, en siltikään malta mennä nukkumaan ennen puoli kahtatoista :/

Joinain iltoina onkin käynyt niin, että olen nukahtanut pojan viereen ja reilun tunnin unien jälkeen olen raahautunut omaan sänkyyn. Illaksi suunnittellut kokkaushetket, siivoukset ja blogipäivitykset ovat saaneet antaa tilaa unelle. Opinkohan koskaan arvostamaan unta tarpeeksi (päivällä nukkumista en voi sietää ;).

Poika luonnollisesti kaipaa isäänsä ja viikonloppuisin pitää leikkiä ja temppuilla koko pitkän viikon edestä. Lapsi tuntuu myös "ahmivan" korvillaan isän kanssa puhuttavaa yhteistä kieltä, erityisesti nyt kun sanavarasto on alkanut todenteolla kehittyä.

Ihailuni ja sympatiani ovat kaikkien enemmän ja vähemmän yh-elämää viettävien vanhempien puolella. Toisaalta arki on hyvin yksinkertaista, kun tietää, että saa/on pakko hoitaa kaikki itse. Aikaa ja energiaa ei "tuhraannu" sen miettimiseen kumpi tekee tämän ja tuon asian. Omaa aikaa ei ymmärrettävästi ole, muuta kuin töissä :),  ja sen vuoksi illat omalla kohdallani varmasti venyvät entisestään.

Toivon, että kaikilla yh-äideillä ja -isillä olisi ympärillään sukulaisia tai ystäviä, joiden puoleen voi kääntyä ja joilta pyytää apua pienissä ja isoissa asioissa. Aikuinen tarvitsee omaa aikaa, joka voi olla säännöllinen harrastus kerran viikossa tai kaveritreffit kerran kuukaudessa. Itselleni kaupassakäynti yksin on arjen luksusta :)

Väliaikaista yh-arkea on vielä parisen kuukautta jäljellä. Mitenköhän sitä tottuu taas arkeen, jossa kaksi aikuista hyörii saman katon alla? Vauvan syntymän pitäisi osua juuri samoihin aikoihin, joten luultavimmin olen onnesta soikeana ja kiitollinen siitä, että kotona on yksi käsipari enemmän hoitamassa arjen askareita.





From the beginning of January my spouse has been away for most of the week because of work. This temporary single parenting has gone surprisingly well regardless of my faster and faster growing baby belly.





2 kommenttia: