JOULUKUUSIKATASTROFI

Huoh! Ei ole meillä joulusiivousta tehty eikä oikein mitään muutakaan jouluun liittyvää. Itse olin vielä viikko pari sitten ihan marraskuussa.

Tänään napattiin kuusi parvekkeelta sisälle tarkoituksena tietysti koristella se hyvissä ajoin. Olin ostanut kirpparilta pienen valurautaisen jalan ja jopa ehtinyt sipaista siihen mattamustan kalkkimaalin päälle. Jalan alkulpräinen väri kun oli hiukan kärsinyt käytössä. Muovinen kuusenjalkamme on ollut joka vuosi liian iso hankkimiimme kuusiin ja rumahan sellainen muovihärpäke on.

Kävi sitten niin iloisesti, että kuusen runko oli uuteen jalkaan liian iso! Voi vimpeli! Muovista jalkaa etsiessä käänsin yhden vaatehuoneen ylösalaisin, kunnes mies teki reissun varastoon - sieltä se löytyi. Nooh eipä toiminut aiempien vuosien ruuvi-mutteri -viritelmät tämän kuusen runkoon. Näköpiirissä häivähdys punaista 

Ei kun sahaostoksille - ja vihdoin viimein kuusi on pystyssä. Koristeita siihen ei ehditty laittaa, koska Tallinna kutsuu  Käytiin toki välissä kaupassa ja postissa, syötiin ja syötettiin. Rentouttavaa tämä joulunaika, ha-haa!

Miksiköhän edes hankittiin koko kuusi? 23. päivä vietetään serkkujen luona ja aattona matkaamme mummilaan. Toki kuusen tuomasta tunnelmasta voi nauttia joulun jälkeenkin.

HELPPO JA NOPEA DIY JOULUKALENTERI

Viimeisestä postauksesta onkin jo vierähtänyt tovi jos toinenkin. Arki jyrää alleen äitiyslomalaisen, mutta alkaneen joulukuun kunniaksi ryhdistäydyin ja tekaisin helpon ja nopean joulukalenterin pojalleni. Viime vuonna tein myös kalenterin, mutta se valmistui lopulta vähitellen joulukuun päivien kuluessa. Tänä vuonna halusin varmistaa, että saan kalenterin valmiiksi, tinkimättä kuitenkaan ulkonäöstä.

Pilttipurkkeja on kerääntynyt meille mukavasti neitisen aloitettua kiinteiden maistelun. Purkit maalasin kalkkimaaleilla, jotka ovat lähinnä tarkoitettu huonekalujen maalaukseen, mutta peittävyytensä ansioista olivat huisin hyvät myös tähän tarkoitukseen. Numerotarrat oli nopea liimata kiinni purkkeihin eikä tarvinnut tärisevin käsin yrittää piirrustaa numeroita purkkeihin. Voilà, valmista noin tunnissa :) Väritys ei ehkä olen kovin jouluinen, mutta punaista maalia minulla ei ollut ja enkä punaisesta juuri välitä, Eli sopii minulle enemmän kuin hyvin. 

Purkkeihin ostin edellisen vuoden tapaan Punnitse&Säästä -kaupasta kuivahedelmiä. Tänä vuonna mukana on myös jogurttiherkkuja ja pari suklaanamiakin. 

On minulla omakin joulukalenteri - äidiltä saatu Muumi-suklaakalenteri, hi-hi!

Makoisaa joulunodotusta!

PIENEN BUDJETIN HÄÄT

TAHDON!
Niin siinä vihdoin ja viimein kävi, että menimme lasteni isän kanssa naimisiin viime perjantaina!

Asiaa oli pohdittu jo pidemmän aikaa ja nyt toisen lapsen syntymän jälkeen tuli tunne, että mitä sitä enempiä jahkailemaan. Itse olen kertaalleen kokenut kirkkohäät ja päivän prinsessana, joten minulle toiset isot häät eivät tulleet edes mieleen. Onneksi olimme kumpikin asiasta samaa mieltä, että pieni on kaunista ja meille sopiva vaihtoehto.

Aluksi ajattelimme mennä vihille "salaa" ilmoittamatta edes perheillemme, mutta päädyimme kuitenkin kutsumaan nopealla aikataululla maistraattiin kummankin perheet. Olihan se mukavaa jakaa hetki tuttujen ympäröimänä. Vihkiminen oli laatuaan ehkä maailman nopein - itse olin ainakin vähän pöllämystynyt, kun jo parin minuutin päästä aloituksesta oli sormus sormessa ja vihkitodistus kourassa. Tehokasta :D


HYVÄÄ RUOKAA
Maistraatin jälkeen suunnistimme vieraiden kera lounaalle, jonka aluksi kohotettiin maljat. Tapiolassa sijaitsevaa Kylä-ravintolaa voin lämpimästi suositella vastaavanlaisen tilaisuuden "jatkopaikaksi" tai muutenkin, ruoka oli hyvää! Häiden juhlintaa jatkettiin lauantaina kotonamme ja samalla juhlittiin tyttäremme nimiäisiä - niitä kun olimme hieman tarkoituksella venyttäneet kesän yli.

Tarjolla oli kevyt lounas, jonka valmistin itse. Gloria Ruoka ja Viini -lehdestä (03/16) löysin hyvän kokonaisuuden, joka oli maukas, mutta helppo toteuttaa: paahdetut sitruunaperunat, vuohenjuusto-pinaattipatee, loimulohi ja jogurttikastike. Makeista leivonnaisista suurin osa oli ostettu, mutta itse halusin kokeilla saman Glorian Ruoka ja Viini -lehden ohjeella mustikka-mangokakun valmistusta. Raikkaampi kakku olikin sopiva lisä tiramisukakun tähdittämään jälkkäripöytään. Macaron-leivoksia tilasin kilon! :) Olenpahan saanut fiilistellä niiden kanssa vielä tänäänkin :P

"MEKKO" MINIBUDJETILLA JA NAAPURIAPUA
Hääpäivän vaatetus koostui osaltani Zarasta hankitusta kullanhohtoisesta hameesta, kirpparilta muutamalla eurolla hankituista kengistä ja varmaankin jo viisi vuotta vanhasta Monkin pitsitopista. Mekko ei tullut kuulonkaan, koska imettäminen mekon kanssa on hiukan haastavaa. Kokonaisuudessaan vaatteisiin meni rahaa alle 25 euroa.

Hääkuvia emme ottaneet ja vihkiminenkin ikuistettiin ajan henkeen sopivasti kännykkäkameroilla. Ajatuksena on hoitaa taas muutama kärpänen yhdellä iskulla myöhemmin syksyllä ja otattaa perheestä, lapsista ja meistä vanhemmista potretit ammattilaisen toimesta. Juhlista itsestään yritin hätäisesti räpsiä kuvan sieltä toisen täältä ja lopputulos oli vähän sen näköinenkin.


MITÄ MAKSOI?
Suurin menoerä oli ehdottomasti ruuat, koska 17 aikuisen ja 7 lapsen ruokkimiseen tarvitaan jo ihan mukava määrä tarjottavaa. Sormus oli tietysti oma kulunsa, jonka kustannukset jakaantuu toivottavasti monelle kymmenelle vuodelle.:) Hääkimppu oli myös suhteessa aika hintava, mutta minulla oli siihen pakkomielle ja kyllä siitä niin ihana tulikin, että mielelläni summan lähikukkakaupallemme maksoin. Kampauksesta vastasi naapurimme - iso kiitos! Letit kestivät kaksi yötä ja kaksi juhlapäivää. Kuvaa ei tästä itselläni ole - ainakaan vielä. Kokonaiskustannukset olivat 1000 euron tietämillä - sormus mukaan lukien!

Olisin toki kyennyt helposti sijoittamaan omaan vaatetukseeni monikymmenkertaisen summan, mutta pysyin minibudjetin tavoitteessani. Samoin ruuat olisi voinut tilata muualta ja vuokrata paremmin vierasmäärälle sopivan tilan.  Lopputulos on kuitenkin sama - rouvitella saa tästä eteenpäin - rouva F <3

 <3 puolet perhe F:stä <3

Finally a week ago me and my significant other got married. Small budget, but lots and lots of love!

NEITINEN KOLME KUUKAUTTA

KOLME KUUKAUTTA!
Niin se kesä hujahti ohi ja neitisemme on hurjaa vauhtia kasvanut ja kehittynyt omaksi pieneksi persoonakseen. Isoveli on suonut pikkusiskolle satamäärin pusuja ja haleja - välillä hellästi paijaten ja välillä vähemmän hellästi rutistaen. Pääasiallisesti kaikki on mennyt hienosti ja yöt on nukuttu niin hyvin, että kehtaako sitä mainita edes sivulauseessa, että äiti on usein tooosi väsynyt.

Imetys on alkanut sujua viimeisen kuukauden aikana ihan mukavasti. Kaksi rintatulehdusta on tuonut ruokintaan omat haasteensa ja maitoa on tullut myös sen verran reilusti ja suihkuten, että yhteisen sävelen löytäminen imetykseen on ollut välillä hankalaa. Onneksi tilanne on rauhoittunut.

Rintaraivareita on ollut, joiden arvelen johtuvan siitä, että heruminen ei ala neitisen mielestä riittävän nopeasti tai sitten väsymys painaa tai äiti tulkitsee itkun syyksi nälän, vaikka vauvalla on jotain ihan muuta mielessä. Parhaiten neitinen syö, kun on juuri herännyt. Esikoisen kanssa jouduimme aluksi turvautumaan lisämaitoon/korvikkeeseen ja stressasin paljon maidon riittävyydestä ja kaikesta muustakin. Neitisen kanssa ei ole ollut suurempia huolenaiheita, mikä osaltaan on varmasti vaikuttanut imetyksen onnistumiseen.


VAUVAN HYMY <3
Ensimmäiset hymyt nähtiin kun neitinen oli parin viikon ikäinen ja nykyään tytskyllä riittää juttua ja kommentteja. Hän selvästi tietää, mitä haluaa. Isoveljen pikkuautot ovat alkaneet hiukan jo kiinnostaa ja pian rauhallinen vauva-taapero arki varmaan muuttuu taisteluksi leluista ja leikkitilasta :/ Tässä sylissäni ollessaan  neitinen yrittää kovasti nostaa itseään ylös vauvan vatsalihaksillaan. Onhan se kiinnostavampaa olla liikkeessä kuin pönöttää paikallaan sylissä.

Isoveli oli samanikäisenä selvästi rauhallisempi, ainakin muistikuviemme mukaan eikä viihtnyt juuri ollenkaan lattialla, ei selällään eikä vatsallaan. Neitinen jaksaa puuhastella lelukaaressa roikkuvien lelujen kanssa yllättävän pitkään. Ja ääni - se on neitisellä kova, jopa mummikin muisteli, että ei isoveljestä noin kovaa ääntä lähtenyt.

Vertailuahan kannattaisi lasten välillä välttää, mutta minusta se on aika luonnollista - ainakin itselleni. Esikoista vertasi mielessään muihin samanikäisiin ja nyt kuopusta verrataan esikoiseen. Pitää vaan muistaa, että kaikki olemme erilaisia alusta alkaen: kaikilla on omat vahvuutensa ja haasteensa.

Olen jo ajat sitten kirjoitellut luonnoksiin ajatuksia ja tuntemuksia synnytyksestä. Palaan siihen toivottavasti pian. Nyt kun poitsu on päiväkodissa muutamana päivänä viikossa, jää aikaa vähän itsellekin, vaikka kirjoitella tätä blogia :)

Aurinkoista syyspäivää!


Our baby girl turned three months last week. Time flies!

KUN PRINSESSA TULI TALOON

Hartaudella odotettu prinsessamme syntyi helteisen maanantain jälkeen toukokuun viimeisen päivän yönä. Kuukauden päivät olemme harjoitelleet nelihenkisen perheen elämää, joka on ollut tunteiden vuoristorataa naurusta  kyyneliin ja ilosta turhautumiseen. Sohvamme nurkkaa olen kuluttanut urakalla vauvan syöttämisen merkeissä ja kiitettävän paljon olen saanut ummistaa silmiäni öisin. Vain muutamana päivänä on väsyttänyt niin paljon, että on pitänyt oikaista päiväunille.

Pieni tytäremme on siis tähän mennessä osoittautunut isoveljensä kaltaiseksi hyväksi nukkujaksi. Hiukan on ollut näköpiirissä masuvaivoja, jotka saattavat johtua omista syömisistäni. Pitänee vähän vähentää mansikoiden popsintaa ja kuplavedenkin jätän toistaiseksi muiden juotavaksi. Puhumattakaan suklaasta :/

Pari viikkoa sitten oli ensimmäinen "tulikokeeni" kahden lapsen äitinä, kun mies oli viikonlopun pois kotoa. Perjantai selätettiin aika kivuttomasti. Onneksi sateinen aamupäivä jatkui aurinkoisella iltapäivällä ja pääsimme koko jengi ulkoilemaan. Lauantaina olin kiitollinen, että mummi tuli piristämään sateista päiväämme ja päivä oli muutenkin aika kaoottinen, joten apu oli todellakin tarpeen.

En tiedä pitääkö kenenkään kohdalla paikkansa, että kaksi menee siinä, missä yksikin - viimeiset neljä viikkoa on osoittanut, että ei todellaakaan ainakaan tässä vaiheessa, kun kuopus on vastasyntynyt. Kaksi kättä ei tunnu millään riittävän ja nostankin niille isoa hattua, jotka vielä kahden lapsen jälkeen rohkeasti lähtevät hankkimaan lisää lapsia! Toisaalta nyt huomaa, että toisen lapsen kanssa olen jo ollut näiden kuluneiden viikkojen aikana huomattavasti rennompi kuin esikoisen kanssa vastaavana aikana ja panikoinnin ja ahdistumisen sijaan olen jopa nauttinut olostani. Enpä nyt kuitenkaan lupaile virallisesti enkä epävirallisesti hankkivani lisää lapsia, kaksi tuntuu nyt hyvältä lapsiluvulta.

Isoveli on ottanut hienosti roolinsa haltuun. Pikkusiskon kutittelu on parasta puuhaa ja vauvan varovaista silittelyä on harjoiteltu ahkerasti. Pari kertaa on tullut kyselyjä saako isovelikin äidiltä maitoa ja välillä on ihmetelty tuleeko omista tisseistä maitoa... Isoveli, mutta kuitenkin vielä niin pieni itsekin :)

Kun osaisi ja muistaisi nauttia näistä hetkistä.

Our little Princess was born on the last day of May. During the last couple of weeks we have been practicing the life of family of four. 

IMETYSVAATEAHDISTUS - NURSING WEAR ANXIETY

Ratkiriemukas odottaja viime lauantaina, 36+6

Imetys on valtavan ihana asia! Esikoistani imetin enemmän ja vähemmän 11 kk:n ikään asti. Olisin ehkä jatkanut pidempäänkin, mutta poika meni jo vuoden iässä päiväkotiin ja halusin rauhassa saada lopetella imetyksen myös töihin paluun vuoksi. Erityinen ilonaihe oli kun pakkasin imetysgarderoobin odottamaan seuraavaa kierrosta.

Nyt se garderoobi pitää taas ottaa käyttöön ja huomioida päivittäisessä pukeutumisessa, että ruoka on helposti saatavilla niin kotona kuin mahdollisesti julkisemmillakin paikoilla. Viime kerralla hankin suurimman osan imetysvaatteista käytettynä ja käytännössä pärjäsinkin hyvin muutamalla topilla ja paidalla. Imetysvaatteet samoin kuin odotusaikaan varta vasten valmistetut vaatteet ovat aika tylsiä, jonka vuoksi en ollut kovin innokas niihin panostamaan. Toisen raskausajan olen selvinnyt äitiysvaatteilla, jotka hankin esikoista odottaessa, kahdet farkut kyllä ostin uutena, että näyttäisin töissä edes jotenkin normaalilta. Loput "kaavut" ovat löytyneet ihan normaalista vaatevarastostani.

Tällä kertaa olen päättänyt selättää imetysvaateahdistuksen hankkimalla lisää, edellisellä kerralla hyväksi havaittuja imetyspaitoja ja -toppeja. Napitettavat ja löysät paidat olen myös siirtänyt vaatehuoneessa paremmin esille. Boob-merkin paidat ja topit ovat omia suosikkejani ja nyt vaatekaapista löytyykin merkiltä pari hupparia, pitkähihaisia, t-paitoja, toppeja ja jopa yöpaita. Suurin osa on käytettyjä, mutta esim. yöpaidan hankin uutena. Uskon sen osoittautuvan hyväksi hankinnaksi, Pinkin rusetin olisi voinut jättää pois, mutta ehkä kestän sen, koska yöpaita on aivan ihanan pehmeä ja sen kanssa päällä voi surutta hengailla yli puolen päivän :) Imetysrintsikoita ei ole kovin järkevä hamstrata ennen lapsen syntymää, mutta uskaltauduin hankkimaan (edellisen kerran perusteella) Bravadon paljon kehutut liivit. Pidetään sormet ristissä, että sopivat vielä, kun käyttöaika koittaa.

Imetysvaatteet ovat aika hintavia ja vähän kyseenalaistankin omien hankintojeni tarpeellisuutta, mutta toisaalta minulle on tärkeää tuntea oloni kotoisaksi ja omaksi itsekseni niissä vaatteissa, joita käytän. Eikä ole lainkaan pahitteeksi, että vaatteet ovat pääosin luomupuuvillasta valmistettuja. Hyvälaatuiset imetysvaatteet on helppo myydä myös eteenpäin, kun ei niitä itse enää tarvitse. Miksi ahdistua itselle soveltumattomasta vaatetuksesta, kun olennaisempaa on pystyä keskittymään pienen ihmisen hoitoon ja hoivaamiseen. Eikö, eikö? :)



I am not a big fan of nursing wear/shirts. But to make my life a bit easiear and more comfortable, this time I have decided to invest to it more than when nursing my firstborn. Most of the pieces I have bought second hand, but couple of things I have bought new from the shop eg. nightdress from Boob and Bravado nursignbra.

VÄRIÄ ROTTINKITUOLIIN - PAINTING A RATTAN CHAIR

Bloomingville

Bloomingville

Bloomingville

Etsy.com/Jane´s Nirvana

The Family Love Tree

Jo reilu vuosi sitten mukaani tarttui paikalliselta kirppikseltä heräteostoksena musta rottinkinojatuoli. Tarkoituksena on ollut maalata tuoli, mutta en ole päässyt puusta pidemmälle. Värin valinta on yllättäen tuottanut ongelmia. Jokin pirteä ja säväyttävä väri olisi hauska, mutta toisaalta - kyllästyykö räväkkään väriin ja kohta pitää olla taas suti kädessä...? Valkoinen olisi tietysti helppo, mutta se ei jotenkin toimi meillä, en tiedä. Pinterestistä olen yrittänyt löytää vastausta ja inspistä. Ehkä jokin pastellisävy tai luotettava harmaa...

Mitä mieltä olette?

Istuinpehmusteen päällä oli vanhahko ja haiseva päällinen, joka oli saatava pois pikimmiten. Istuintyynyn virkaa on toimittanut tavallinen nukkumatyyny, kun projekti on "hieman" venynyt. Eilen sain vihdoista viimein ommeltua uuden päällisen pehmusteelle Ikean PS 2014 -malliston kankaasta, joka sekin on hankittu jo viime keväänä. No siis vetoketju uupuu, mutta muuten se on valmis :) Ompeluharrastukseni on vasta alkutekijöissään, joten olen katsonut paremmaksi käyttää edullisempia kankaita (ulkonäöstä tinkimättä), jottei ihan niin paljon harmita, jos luomus menee piloille.

Jonkun mielestä on varmaan suuri synti viettää näin kauniita kevätpäiviä sisällä. Olen löytänyt pesänrakennusvaihteen enkä halua pysähtyä, kun olen kerrankin päässyt vauhtiin. Pian edessä on se vaihe äitiyslomasta, että kädet on jatkuvasti täynnä ja silmät ristissä, silloin väkerrykset ja värkkäilyt jäävät taka-alalle. :)

I´ve bought this rattan armchair about a year ago from fleamarket and have been planning to paint it ever since. I just haven´t been able to decide the color. Until now even Pinterest haven´t given me the answer.

RUUSUKULTAA HIUKSISSA - ROSE GOLD HAIR

Edelliseltä kampaajakäynniltä jäi käteen, tai siis päähän, sopivan hurjan hiukset, jossa pääroolissa oli niskaan leikattu siili eli undercut. Viime sunnuntaina istahdin kampaajan tuoliin blondina ja kotiin lähdin ruusukultaisin hiuksin.

Miehen leuka tipahti kotona lähemmäs lattiaa, kun näki pinkahtavan ruusukultaisen luomuksen ja varovasti tiedusteli olinko itse ehdotottanut väriä. Ajatus ei ollut omani, koska tapanani on mennä kampaajalle ilman sen suurempia ideoita. Kiitos ideasta ja lopputuloksesta kuuluu Riinalle, joka viime sunnuntaina loihti helsinkiläisessä kampaamo Pesulassa ruusukultaisten hiusteni lisäksi mahtavan lilat ja leiskuvan oranssit hiukset asiakkailleen. Riina ottamassa kuvakollaasissa ruusukulta pääsee oikeuksiinsa. Eteisemme hieman kellertävä valo saa hiukset näyttämään todellista kellertävämmiltä. Kivat ne on silti :)

Undercuttia ei unohdettu, päinvastoin sitä jopa hiukan laajennettiin ;)  Undercutin kuvaaminen itse on hiukan hankalaa, erityisesti kun ei jaksa asentaa kameraa jalustaan kiinni, mutta verrattuna edelliseen muutos on selvä. Tällä kertaa undercut sai myös hiukan omien hiusteni väriä tummemman sävyn. "Vauhtiraidat" olisi ehkä voinut jättää väliin, mutta eipä niistä haittaakaan ole, enhän niitä itse edes näe.

Olisikohan hiusten väri enne muutamien viikkojen päästä syntyvän lapsukaisemme sukupuolesta...? Sitä ei kätilökään osannut sanoa varmaksi :)

Kuva: Riina/Pesula

Rose gold - that ´s the color of my hair at the moment. For awhile my hair color has been close to my own color, so it was about time to change it, The idea for this color came from my hairdresser and I thank her for that. She also made these fabulous lilac and flaming orange colors same day.

DIY KÄÄNTÖPÄIVÄPEITE - BEDSPREAD FOR KIDS ROOM

Olen ompeluhommissa noviisi. Reilun pari vuotta olen omistanut ompelukoneen ja olen keskittynyt helppoihin ompeluksiin: verhoihin, tyynynpäällisiin ja korjaustöihin. Ennen vuotta 2013 olin edellisen kerran ollut ompelukoneen kanssa tekemisissä yläasteella,,, noin 20 vuotta sitten :/

Jokin aika sitten verhokankaita hankkiessani sain idean tehdä pojallani päiväpeiton ja kangaskaupan myyjän ehdotuksista kääntöpäiväpeite kuulosti mielenkiintoiselta. Kankaat löysin edullisesti Kodin1;sestä. Edullisuus on plussaa varsinkin, kun lopputuloksen käytettävyydestä ei ollut takeita.

Tämä luomus ei ole täysin valmis, vielä pitäisi vinonauha saada asennettua. Vinonauhan ompelu vaatii kuulemma kärsivällisyyttä ja tarkkuutta, joten on suuri vaara, että onnistun pilaamaan peitteen. Katsoin paremmaksi kuvata peiton nyt, kun se vielä näyttää suht hyvältä. Peite olisi voinut olla vähän leveämpi, mutta olen ihan tyytyväinen tähän ensikertailaisen tekeleeseen. 

Ihan ensi yrittämällä ei peite onnistunut. Ensimmäisellä kerralla ompelin kankaat väärinpäin ja turkoosin/aquan värinen kangas jäi piiloon peitteen sisälle. Meni tunti jos toinenkin ennen kuin sain purettua saumat. Seuraavana päivänä sitten uusi yritys ja lopputulos oli lähempänä suunniteltua.

Seuraavana projektina olisikin sitten ne verhot ja ehkä vielä joskus opettelen ompelemaan vaatteita. Jos oma äitinikin osaa, niin miksen minäkin :)

I made this double face bedspread for my son last weekend. I am not much of a sewer, but I really am trying to learn. The piping is still missing, but I thought it would be better to show the result now before I spoil the spread. 

IHANA VALO - LOVELY LIGHT

Valo. Siitä saa nauttia kesäajan alettua (oudon) pitkään. Lisääntyvästä luonnonvalosta huolimatta haluan julkisesti ihastella alkuvuoden valaisinhankintojani. Meillä on ollut valaisin asiat vähän niin sun näin, mutta viimeisen parin kuukauden aikana olen laittanut vanhoja valaisimia vaihtoon, uusien jo tooodella pitkään hankintalistalla olleiden kaunokaisten tieltä. Mahtuu mukaan myös pari heräteostosta. Vihdoin kattovalaisin puoli alkaa olla omaan silmääni sopiva.

Vielä on epäsuorissa valonlähteissä petrattavaa, mutta kuvista näkyy tämän hetkinen, parantunut kattovalaisin tilanne. Olen aikast tyytyväinen :) &Brosin Model No. 1ja Ikean Sinnerlig-malliston valaisimet ovat pitkän harkinnan ja eipäs-juupastelun tuloksena kotiutuneet kattoomme <3. Kauan mietin olisiko &Brosin valaisin parempi tammiviiluisena vai sittenkin simppelin valkoisena. Onneksi päädyin tammiviiluun. Valkoinen ei olisi ollut meidän (= minun ;) näköinen.

Olohuoneessamme on ollut tarve toiselle kattovalaisimille, joka olisi enemmänkin tunnelman luoja kuin tehokas yleisvalaisin. Nykyisen valaisimen löysinkin yhdestä seuraamastani blogista, en muista kyllä mistä. Clas Ohlsonilta hankittu valaisin bambuvarjostimella sopii olohuoneeseemme mielestäni hyvin ja antaa valoa juuri sen verran kuin on tarpeen. Meillä varjostin on luonnonvärinen, mutta sen lisäksi Clasun valikoimissa on myös musta vaihtoehto. Itse olen hurahtanut rottinkiin ja eri puunsävyihin. Olen jopa vihdoin löytämässä kotimme sisustukseen punaisen langan, se ei ole ollut kaltaiselleni amatöörille ihan helppo homma :). Innostun erilaisista tyyleistä ja vaarana onkin päätön ja hännätön sekamelska.

Pojan huoneen valaisin on hankittu jo viime vuoden lopulla työpaikan näytemyynnistä. Metallilankavalaisin on huomattavasti parempi kuin aikaisempi Yki Nummen keltainen Kuplat-valaisin, jonka seinille heijastama kelmeä valo ei koskaan miellyttänyt.

Iloa ja valoa loppuviikkoon!




I have recently renewed our lamps. Model No. 1 by Finnish &Bros and Sinnerlig-pendant from Ikea by Ilse Crawford are long thought "investments" ;)

PÄÄSIÄISEN HUIPUT JA MOKAT - EASTER HIGHS & LOWS

Huh, olipa vauhdikkaan rentouttava pääsiäinen. Ohjelmassa oli niin sohvalla löhöilyä, auringosta nauttimista kuin hellan ääressä viihtymistä ja sukulaisdinneriä. Pääsiäisruohotkin nousivat juuri ja juuri näkyviin 1. pääsiäispäivänä.

Meille (eli minulle ;) napsahti sukulaisdinnerin lihaisen pääruoan valmistusvuoro ja lihansyöjille vinkkinä, jos ette ole aikaisemmin testanneet nyhtölammasta, niin suosittelen! Valmistelu ja valmistaminen vievät aikaa, mutta on sen arvoista ja ainakin miehen puolen sukulaisille maistui hyvin. Kyytipoikana tsasikia ja rosmariinisia feta-perunoita. Ohjeet näihin herkkuihin löysin Ruokasurffausta-blogista. Miten köyhä ruokapöytämme olisikaan ilman inspiroivia ruokabloggareita!

Pääsiäiskoristeluun olin valmistautunut erinäisillä askarteluideoilla, mutta toteutus jäi hieman vähäisemmälle. Tyytyväisin olin poikani huoneeseen tekemääni pupunauhaan tai -köynnökseen, mikä nyt garland-sanalle olisi paras käännös. Idean ja kaavan pupujen leikkaamisen löysin Pinterestin kautta Minieco-sivustolta.

Munien maalausta kokeilin kahdellakin eri tekniikalla. Kynsilakalla marmoroidut munat olivat ensin vuorossa ja lopputulos oli aivan kaamea. "Fiksuna" ajattelin käyttää marmorointiin vanhoja, jämähtäneitä kynsilakkojani, ei hyvä idea ollenkaan. Päänsärkyä aiheuttavaa touhua hajun ja epäonnistuneen lopputuloksen myötä.

Toinen kokeilu oli hajuttomampi ja onnistuneempi, roiskimalla maalatut munat. Kylppärin lattia sai oman osansa roiskeista, kun pisarat eivät lentäneetkään ihan siihen suuntaan kuin olin luullut :/ Akryyliväri kannattaa pyyhkiä pois heti eikä vasta sen jälkeen, kun se on kuivunut laattoihin :)

Tänään on jo haukotellen palattu arjen aherrukseen. Kuukauden päästä alkaakin sitten äitiysloma, apua!




Eventful but still relaxing Easter is behind. Here´s some of the Easter deco from our home. Marbled eggs failed miserably, but the splattered ones luckily came out better. The idea and template for bunny garland I found from Minieco.co,uk via Pinterest.